Aikaisemmin sukulaistapaamiset olivat vapaamuotoisia ns. serkkukestejä. Koivulan Mikon lastenlasten tapaamiset aloitettiin noin vuonna 1983, jolloin serkuksista Seija, Railin ja Tainan sivustatuella kutsui pääkaupunkiseudulla asuvia serkkuja kylään Seijan kotiin. Perinne syntyi kerralla. Sen jälkeen kokoonnuttiin muutaman vuoden välein ainakin Eilan (useamman kerran), Eijan, Anna-Maijan, Railin, Helkan, Tapion, Päivin kotona tai mökillä. Tunnelma oli rennon mukava ja joskus vähissä asuinneliöissä hyvinkin tiivis. Niissä tapaamisissa kahvinautintojen lisäksi oli tärkeätä vanhojen valokuvien kirvoittamat jutut ja muistelot. Esi-isien ja äitien elämänvaiheita sekä tapahtumapäivämääriä yritimme yhdessä hahmottaa "sukukartallemme".

Näiden kaksikymmentä vuotta jatkuneiden kahvitteluhetkien innoittamana Hannu sitten kutsui laajemman serkkutapaamisen Lieksan Yrjölään 2006, heinäkuun vilpoisana viikonloppuna. Meitä oli ennätyssuuri joukko serkkuja koossa. Muun muassa Sampon lasten mukaantulo Raimo etukeulassa antoi ihan uutta väriä serkkujoukkoomme. Tässä tilaisuudessa myös ensisanat omasta sukuseurasta lausuttiin virallisesti.

Vuonna 2008 oltiin taas koossa isolla porukalla. Paikkana oli Kolin katveessa Koivusärkkä. Siellä Yrjön ja Marja-Leenan luona nautimme heidän karjalaisesta vieraanvaraisuudestaan. Tähän tilaisuuteen tulivat myös Ruotsista Lahjan pojat Bengt ja Lars. Sieltä siirryimme Ukko-Kolin kautta Kolin Alamajalle jossa Pielisjärven Ignatiusten Sukuseura ry virallisesti perustettiin 5.7.2008.

Perustamis asiakirja